Destia
Ladataan...

Suma auki

Toimiva Suomi  · Julkaistu 03.10.2017

Yksinäinen kuusipuu vartioi Oulujoen ylittävän sillan kupeessa vain muutaman metrin päässä moottoritiestä. Komeaan korkeuteen kasvaneen kuusen merkitys valkeni oululaisille vasta viime kesänä, kun Destia oli aloittamassa Nelostien parannusurakkaa Oulun kohdalla.

Pohjantien ensimmäinen osuus nimittäin valmistui ensimmäisten suomalaisten ohitusteiden joukossa vuonna 1969, jolloin tietyömaan päällikkönä toiminut Väinö Karppinen istutti kuusen työmiehille muistoksi tehdystä työstä.

Vuosien ja vuosikymmenten mittaan kuusen tarina kuitenkin unohtui. Siksi valtatie 4:n Oulun kohdan perusparannuksen yhteydessä yksi pieni työmaa onkin nyt alustakiven asentaminen muistolaatalle. Se muistuttaa jatkossa kuusesta ja viisikymmentä vuotta sitten työskennelleiden Pohjantien rakentajien saavutuksesta.

Nelostien perusparannus tehdään, sillä Karppisen istuttaman puun ohittaa keskimäärin 55 000 ajoneuvoa vuorokaudessa. Vilkkaimpina päivinä vuorokausimäärä yltää 70 000 autoon. Oulu on Suomen nopeimmin kasvavia kaupunkeja, jonka asukaslukua siivittää Pohjois-Pohjanmaan ja Kainuun väestön muuttoliike maakunnan keskuskaupunkiin. Liikenneviraston projektipäällikkö Jukka ­Päkkilä kertoo, että Oulunjoen silta on yksi kaikkein vilkkaimmista mittauspisteistä pääkaupunkiseudun ulkopuolella.

– Vilkkaimmat tunnit ovat läpi vuoden samoihin aikoihin, eli silloin, kun ihmiset lähtevät työpaikoiltaan. Tällöin nopeudet laskevat ajoittain jopa kävelyvauhtiin tiellä, joka on myös Pohjois-Suomen tärkein liikenneväylä.

Moottoritietä käytetään yleisesti Oulun kaupungin sisäiseen liikkumiseen, mutta liikennerampit eivät palvele joukkoliikennettä. Urakassa ramppeja uusitaan siten, että niille voidaan sijoittaa joukkoliikennepysäkkejä.
– Liikennevirtojen kehittäminen auttaa ammattiliikennettä ja yksityisautoilijoita. Samalla luodaan edellytykset moottoritietä käyttävän nopean joukkoliikenteen kehittämiseksi.

Sittemmin pohjantietä on jatkettu ja kehitetty jokaisen vuosikymmenen aikana. Päkkilä korostaa, että kaupungin kehittyessä kapasiteetiltaan jalkoihin jäänyt tieosuus saadaan kohennettua yhtenä kokonaisuutena sen sijaan, että ongelmakohtia parsittaisiin kuntoon yksitellen erillisinä urakoina. Esimerkiksi urakan alkupäähän, Kaakkuriin, on tullut asutusta ja liiketoimintaa runsaasti. Samalla Pohjantien rampin järjestelyt ovat jääneet Päkkilän mukaan tehottomiksi, mikä näkyy ruuhkina.

– Pateniemen päässä eritasoliittymää kehittämällä varaudutaan taas tulevan kaavoituksen asettamiin vaatimuksiin.

Yli kuudentoista kilometrin matkalla parannetaan kahdeksan eritasoliittymää, rakennetaan kymmenen kilometriä meluaitoja, uusitaan valaistusta ja rakennetaan liikennevaloja. Siltoja korjataan 32 kappaletta ja lisäksi rakennetaan kaksikymmentä uutta siltaa.

Työpäällikkö Risto Lippo oli viisitoista vuotta sitten mukana projektissa, jossa Pohjantietä jatkettiin Oulun Kaakkurista kohti Kasitien risteystä. Kaakkurin eritasoliittymä on nyt urakan eteläisin piste. Liittymän kapasiteetti ei riitä kasvaneisiin liikennevirtoihin, joita viereiset liikekeskukset yli 10 000 asukkaan Kaakkurin suuralueelle ovat synnyttäneet.

– Tämä oli vain peltoa ja metsää, kun moottoritietä jatkettiin. Liikennemäärät ovat kasvaneet valtavasti, Lippo sanoo.

Valtatie 4:n urakkaan iskettiin kiinni ripeään tahtiin, kun Destia valittiin toteuttajaksi kesän kynnyksellä. Heinä–elokuun mittaan Pohjantien varrella on tehty maatöitä uusien kaistojen ja eritasoliittymien kohdilla. Niitä tehdään niin pitkään kuin kelit antavat myöten. Talven mittaan tehdään siltojen rakenteita. Risto Lippo sanoo, että valamaan päästään, kun kevätaurinko alkaa lämmittää tarpeeksi.

– Tällaisessa urakassa työn suunnittelun täytyy olla jatkuvaa. Meidän on oltava askeleen edellä jokaista muutosta, sillä liikennevirrat ovat suuria ja liikennettä halutaan häiritä mahdollisimman vähän.

Oulun ohittavalle autoilijalle työmaat näyttäytyvät pääosin työkoneina ja -kohteina siellä täällä. Projektikartta näyttää tarkemman tilanteen: pistemäisiä työkohteita on valtava määrä koko kuudentoista kilometrin matkalla.

Yksi niistä johdattaa jatkossa kevyen liikenteen Pohjantien yli keskustan ja Oulun yliopistollisen sairaalan välimaastossa. Penkereiden päässä pilarit on valettu, ja betonimassa asettuu niputetun laudoituksen takana kaarevaan muotoon. Työmaapäällikkö Tuomas Puolimatka sanoo, että seuraava työvaihe on moottoritien ylittävän telineen teko. Se tietää yötöitä.

– Moottoritiellä ei voi työskennellä ilman liikenteenopastusta eikä sitä saa edes ylittää jalkaisin, Puolimatka toteaa.

Molempiin suuntiin on oltava kaksi kaistaa käytössä koko työmaan ajan ainakin päiväsaikaan. Kaistat voidaan kaventaa minimissään seitsemään metriin. Telineen kulku­aukkojen ­kohdilla painavat rakenteet on tehtävä öisin, kun liikennettä on vähemmän. Nostot eivät ole mahdollisia, kun liikennettä kulkee niiden alapuolella.

Työmaan aikana maksimikorkeus sillan alittavalle ajoneuvolle laskee. Korkeat kuljetukset ohjataan kiertotielle. Sillan alittavat kaistat saavat myös selvät merkinnät työmaasta. Varotoimet ovat tarpeen – vanhaan siltaan törmättiin tukkirekalla elokuussa. Suurin sillan alittava korkeus on 4,5 metriä.

Työturvallisuuteen kiinnitetään luonnollisesti paljon huomiota.

– Moottoritielle esimerkiksi sijoitetaan mittaportit, jotka helähtävät ja kiinnittävät kuljettajan huomion, jos siltatyömaata lähestytään liian korkealla kuormalla, Tuomas Puolimatka kertoo.

Hitsauspilli lennättää kipinöitä kohti siltatyömaan alla virtaavaa Oulujokea. Lippo on ajanut Destian huomioväreihin teipatun Hiluxin moottoritiesillan kupeeseen. Tässä kootaan teräsrakenteista telinettä joen ylittävän kevyen liikenteen sillan rakentamiseksi.

Aiempi kevyen liikenteen väylä moottoritien vieressä saa antaa tilaa kolmannelle ajokaistalle. Näin saadaan ruuhkaisimpien liittymien liikenne niin sujuvaksi, että nykyiset ruuhkat jäävät historiaan. Sillan kevyen liikenteen väylä otetaan uusien kaistojen käyttöön. Pyöräilijät ja jalankulkijat saavat upouuden sillan.

Mutta sitä ennen riittää työtä ja kiperiä tilanteita.

– Ennen Oulujoen ylittävän sillan valmisteluita sukeltaja käveli joen pohjan läpi. Sieltä löytyi vaikka mitä pyöränrungoista lähtien. Kaupunkihankkeet ovat haastavia. Kun lyö kauhan maahan, ei tiedä mitä sieltä löytyy.

Välittömästi Oulujoen siltatyömaan vieressä uusitaan moottoritien alittavaa alikulkusiltaa. Toisella puolella tietä on kerrostalo aivan työmaan tuntumassa, toisella puolella kriittisen tärkeä Oulun vesilaitos, jonka suunnasta kulkee luonnollisesti suuri määrä vesijohtoja myös moottoritielle päin. Risto Lipon mukaan urakan suurimmaksi haasteeksi ovatkin osoittautuneet erilaiset kaapelit. Tieluiskissa kulkee sähkö-, puhelin- ja tietoliikennekaapeleita useiden vuosikymmenten ajalta.

– Kaapeleihin osattiin varautua, mutta silti niiden valtava määrä yllätti. Ja kun kaapelit on asennettu useiden vuosikymmenten aikana, kellään ei välttämättä ole tarkkaa tietoa, mitkä niistä ovat edelleen käytössä.

Työmailla kaapelit näyttäytyvät maaleikkauksista pilkottavina kaapelinippuina. Ne ovat paljastuneet urakan aikana välillä hallitusti, välillä yllätyksenä. Vesilaitoksen läheisyyden vuoksi väärän kaapelinnipun katkaiseminen voisi vaarantaa vesihuollon toimintoja. Laitesiirtojen työnjohtaja Veikka ­Eskola sanoo, että sähkönjakelun ja tietoliikenteen katkeamiset estetään tiiviillä yhteistyöllä kaapelien omistajien kanssa. Se vaatii kuitenkin aikaa.

– Kaikki laiteomistajat eivät ole kartalla siitä, missä kaapeleita tarkalleen ottaen menee ja mitkä niistä ovat edelleen käytössä. Niiden historiaa on jäljitetty arkistoista kaivettuja fakseja myöten. Osa laitteista on selvästi vanhempia kuin itse olen, Eskola naurahtaa.

Urakka etenee aikataulussaan, sillä ylimääräisiin selvityksiin osattiin varautua.

Siltatyömaat johtavat moottoritien nopeuden rajoittamiseen jopa kolmeenkymmeneen kilometriin tunnissa, kun Hintantien ylittävää siltaa korjataan aivan Oulujoen rannassa ja muistokuusen vieressä.

– Tienkäyttäjille tällainen työmaa on vähän sama kuin kerrostalon putkiremontti. Haittaahan se siinä jonkin aikaa, mutta lopulta on mukavaa, kun kaikki toimii, Eskola toteaa.

Destia

Kiviholvisilta

Toimiva Suomi  · Julkaistu 03.10.2017

Ikä ei tule yksin. Vuonna 2011 Satakunnassa Pomarkussa havaittiin, että kirkonkylän historiallisen, tuolloin jo lähes satavuotiaan kivisillan rakenteet olivat alkaneet liikkua huolestuttavasti.

– Varsinais-Suomen ELY-keskus ryhtyi tarkkailemaan liikkeitä antureiden avulla. Sillalle annettiin painorajoitus ja sille tehtiin muun muassa koekuormitus. Siltaa oli tarkkailtu jo aikaisemmin sen keskiaukon muutosten takia, Destian työpäällikkö Eetu Väisänen kertoo.

Seuraavaksi painorajoitusta tiukennettiin; sitten silta suljettiin kokonaan. Sillan liike kuitenkin jatkui ja myös kivien kiinnitykset alkoivat höllentyä.

Varsinais-Suomen ELY-keskus ryhtyi tutkimaan eri vaihtoehtoja yhdessä Liikenneviraston, Satakunnan museon, Museoviraston ja Pomarkun kunnan kanssa. Lopulta päädyttiin siihen, että vanha silta puretaan ja uusi rakennetaan vanhoja kiviä käyttäen, mutta betonisydämellä. Liikenne joen yli hoidetaan väliaikana Liikenneviraston varasiltakalustoon kuuluvan terässillan avulla.

"Kokonaan uuden sillan rakentaminen olisi tullut edullisemmaksi, mutta vanha kivisilta on pomarkkulaisille tärkeä."

Destia sai tehtäväkseen haastavan urakan, jonka kaltaisista Suomesta on vain vähän kokemuksia.

– Kokonaan uuden sillan rakentaminen olisi tullut lopulta paljon edullisemmaksi, mutta vanha kivisilta on pomarkkulaisille tärkeä. Silta itsessään ei ole suojeltu, mutta se, joki ja rannan rakennukset muodostavat kokonaisuutena kulttuurihistoriallisesti arvokkaan ympäristön, Varsinais-Suomen ELY-keskuksen siltainsinööri Jari Nikki kertoo.

Purkua valmistelevat työt alkoivat heinäkuussa 2017, kun Destia rakensi Pomarkunjoen uomaan porapaalujen varaan työsillan.

– Työsillalta käsin rakennettiin kivisillan kaarien alle tukirakenne teräspalkeista, puuristikoista ja vanereista. Vanerien ja kiviaineksen väliin ruiskutettiin uretaania – näin kivet pysyvät paikoillaan purkuvaiheessa, Destian työmaapäällikkö Jaakko Vanha-Kuitti kertoo.

Varsinainen purku aloitettiin poistamalla sillan kannen paksu asfaltti- ja mursketäyttö sekä kaiteet ja reunakivet. Paljastuneet kivet laserskannattiin.Näin sillasta voitiin tehdä 3D-malli, joka auttaa osaltaan uuden sillan suunnittelussa.

– Jokainen kivi varustettiin numeroidulla metallilaatalla, josta käy ilmi, missä ja miten päin kivi on ollut sillassa. Lisäksi kivet valokuvataan, Vanha-Kuitti kertoo.

Kivet poistettiin yksitellen ja niiden säilytyspaikka on Pomarkun kunnan varastolla. Viimeinen kivi matkasi väliaikaismajoitukseensa syyskuussa. Tämän jälkeen joesta poistetaan vielä purkuvaiheen työ-ja tukirakenteet. Työsilta jätetään paikoilleen uuden sillan rakentamista varten.

– Kuntalaisille tärkeä kivisilta palaa takaisin tutulle paikalleen entisen kaltaisena. Tarkasta ajankohdasta ei ole kuitenkaan vielä tietoa. Paljon riippuu siitä, miten Liikennevirastolta kohdennetaan hankkeeseen erillisrahoitusta. ELY-keskuksen perussiltarahoituksesta uutta siltaa ei ole mahdollista rahoittaa, Jari Nikki kertoo.

Destia

Lataa lisää juttuja

TILAA VIA-SIDOSRYHMÄLEHTEMME

Voit tilata alla olevalla lomakkeella Destian Via-sidosryhmälehden, ilmoittaa osoitteenmuutoksesta tai perua aiemmin tehdyn tilauksen.

Pakolliset kentät on merkitty tähdellä.