Destia
Ladataan...

Suma auki

Toimiva Suomi  · Julkaistu 03.10.2017

Yksinäinen kuusipuu vartioi Oulujoen ylittävän sillan kupeessa vain muutaman metrin päässä moottoritiestä. Komeaan korkeuteen kasvaneen kuusen merkitys valkeni oululaisille vasta viime kesänä, kun Destia oli aloittamassa Nelostien parannusurakkaa Oulun kohdalla.

Pohjantien ensimmäinen osuus nimittäin valmistui ensimmäisten suomalaisten ohitusteiden joukossa vuonna 1969, jolloin tietyömaan päällikkönä toiminut Väinö Karppinen istutti kuusen työmiehille muistoksi tehdystä työstä.

Vuosien ja vuosikymmenten mittaan kuusen tarina kuitenkin unohtui. Siksi valtatie 4:n Oulun kohdan perusparannuksen yhteydessä yksi pieni työmaa onkin nyt alustakiven asentaminen muistolaatalle. Se muistuttaa jatkossa kuusesta ja viisikymmentä vuotta sitten työskennelleiden Pohjantien rakentajien saavutuksesta.

Nelostien perusparannus tehdään, sillä Karppisen istuttaman puun ohittaa keskimäärin 55 000 ajoneuvoa vuorokaudessa. Vilkkaimpina päivinä vuorokausimäärä yltää 70 000 autoon. Oulu on Suomen nopeimmin kasvavia kaupunkeja, jonka asukaslukua siivittää Pohjois-Pohjanmaan ja Kainuun väestön muuttoliike maakunnan keskuskaupunkiin. Liikenneviraston projektipäällikkö Jukka ­Päkkilä kertoo, että Oulunjoen silta on yksi kaikkein vilkkaimmista mittauspisteistä pääkaupunkiseudun ulkopuolella.

– Vilkkaimmat tunnit ovat läpi vuoden samoihin aikoihin, eli silloin, kun ihmiset lähtevät työpaikoiltaan. Tällöin nopeudet laskevat ajoittain jopa kävelyvauhtiin tiellä, joka on myös Pohjois-Suomen tärkein liikenneväylä.

Moottoritietä käytetään yleisesti Oulun kaupungin sisäiseen liikkumiseen, mutta liikennerampit eivät palvele joukkoliikennettä. Urakassa ramppeja uusitaan siten, että niille voidaan sijoittaa joukkoliikennepysäkkejä.
– Liikennevirtojen kehittäminen auttaa ammattiliikennettä ja yksityisautoilijoita. Samalla luodaan edellytykset moottoritietä käyttävän nopean joukkoliikenteen kehittämiseksi.

Sittemmin pohjantietä on jatkettu ja kehitetty jokaisen vuosikymmenen aikana. Päkkilä korostaa, että kaupungin kehittyessä kapasiteetiltaan jalkoihin jäänyt tieosuus saadaan kohennettua yhtenä kokonaisuutena sen sijaan, että ongelmakohtia parsittaisiin kuntoon yksitellen erillisinä urakoina. Esimerkiksi urakan alkupäähän, Kaakkuriin, on tullut asutusta ja liiketoimintaa runsaasti. Samalla Pohjantien rampin järjestelyt ovat jääneet Päkkilän mukaan tehottomiksi, mikä näkyy ruuhkina.

– Pateniemen päässä eritasoliittymää kehittämällä varaudutaan taas tulevan kaavoituksen asettamiin vaatimuksiin.

Yli kuudentoista kilometrin matkalla parannetaan kahdeksan eritasoliittymää, rakennetaan kymmenen kilometriä meluaitoja, uusitaan valaistusta ja rakennetaan liikennevaloja. Siltoja korjataan 32 kappaletta ja lisäksi rakennetaan kaksikymmentä uutta siltaa.

Työpäällikkö Risto Lippo oli viisitoista vuotta sitten mukana projektissa, jossa Pohjantietä jatkettiin Oulun Kaakkurista kohti Kasitien risteystä. Kaakkurin eritasoliittymä on nyt urakan eteläisin piste. Liittymän kapasiteetti ei riitä kasvaneisiin liikennevirtoihin, joita viereiset liikekeskukset yli 10 000 asukkaan Kaakkurin suuralueelle ovat synnyttäneet.

– Tämä oli vain peltoa ja metsää, kun moottoritietä jatkettiin. Liikennemäärät ovat kasvaneet valtavasti, Lippo sanoo.

Valtatie 4:n urakkaan iskettiin kiinni ripeään tahtiin, kun Destia valittiin toteuttajaksi kesän kynnyksellä. Heinä–elokuun mittaan Pohjantien varrella on tehty maatöitä uusien kaistojen ja eritasoliittymien kohdilla. Niitä tehdään niin pitkään kuin kelit antavat myöten. Talven mittaan tehdään siltojen rakenteita. Risto Lippo sanoo, että valamaan päästään, kun kevätaurinko alkaa lämmittää tarpeeksi.

– Tällaisessa urakassa työn suunnittelun täytyy olla jatkuvaa. Meidän on oltava askeleen edellä jokaista muutosta, sillä liikennevirrat ovat suuria ja liikennettä halutaan häiritä mahdollisimman vähän.

Oulun ohittavalle autoilijalle työmaat näyttäytyvät pääosin työkoneina ja -kohteina siellä täällä. Projektikartta näyttää tarkemman tilanteen: pistemäisiä työkohteita on valtava määrä koko kuudentoista kilometrin matkalla.

Yksi niistä johdattaa jatkossa kevyen liikenteen Pohjantien yli keskustan ja Oulun yliopistollisen sairaalan välimaastossa. Penkereiden päässä pilarit on valettu, ja betonimassa asettuu niputetun laudoituksen takana kaarevaan muotoon. Työmaapäällikkö Tuomas Puolimatka sanoo, että seuraava työvaihe on moottoritien ylittävän telineen teko. Se tietää yötöitä.

– Moottoritiellä ei voi työskennellä ilman liikenteenopastusta eikä sitä saa edes ylittää jalkaisin, Puolimatka toteaa.

Molempiin suuntiin on oltava kaksi kaistaa käytössä koko työmaan ajan ainakin päiväsaikaan. Kaistat voidaan kaventaa minimissään seitsemään metriin. Telineen kulku­aukkojen ­kohdilla painavat rakenteet on tehtävä öisin, kun liikennettä on vähemmän. Nostot eivät ole mahdollisia, kun liikennettä kulkee niiden alapuolella.

Työmaan aikana maksimikorkeus sillan alittavalle ajoneuvolle laskee. Korkeat kuljetukset ohjataan kiertotielle. Sillan alittavat kaistat saavat myös selvät merkinnät työmaasta. Varotoimet ovat tarpeen – vanhaan siltaan törmättiin tukkirekalla elokuussa. Suurin sillan alittava korkeus on 4,5 metriä.

Työturvallisuuteen kiinnitetään luonnollisesti paljon huomiota.

– Moottoritielle esimerkiksi sijoitetaan mittaportit, jotka helähtävät ja kiinnittävät kuljettajan huomion, jos siltatyömaata lähestytään liian korkealla kuormalla, Tuomas Puolimatka kertoo.

Hitsauspilli lennättää kipinöitä kohti siltatyömaan alla virtaavaa Oulujokea. Lippo on ajanut Destian huomioväreihin teipatun Hiluxin moottoritiesillan kupeeseen. Tässä kootaan teräsrakenteista telinettä joen ylittävän kevyen liikenteen sillan rakentamiseksi.

Aiempi kevyen liikenteen väylä moottoritien vieressä saa antaa tilaa kolmannelle ajokaistalle. Näin saadaan ruuhkaisimpien liittymien liikenne niin sujuvaksi, että nykyiset ruuhkat jäävät historiaan. Sillan kevyen liikenteen väylä otetaan uusien kaistojen käyttöön. Pyöräilijät ja jalankulkijat saavat upouuden sillan.

Mutta sitä ennen riittää työtä ja kiperiä tilanteita.

– Ennen Oulujoen ylittävän sillan valmisteluita sukeltaja käveli joen pohjan läpi. Sieltä löytyi vaikka mitä pyöränrungoista lähtien. Kaupunkihankkeet ovat haastavia. Kun lyö kauhan maahan, ei tiedä mitä sieltä löytyy.

Välittömästi Oulujoen siltatyömaan vieressä uusitaan moottoritien alittavaa alikulkusiltaa. Toisella puolella tietä on kerrostalo aivan työmaan tuntumassa, toisella puolella kriittisen tärkeä Oulun vesilaitos, jonka suunnasta kulkee luonnollisesti suuri määrä vesijohtoja myös moottoritielle päin. Risto Lipon mukaan urakan suurimmaksi haasteeksi ovatkin osoittautuneet erilaiset kaapelit. Tieluiskissa kulkee sähkö-, puhelin- ja tietoliikennekaapeleita useiden vuosikymmenten ajalta.

– Kaapeleihin osattiin varautua, mutta silti niiden valtava määrä yllätti. Ja kun kaapelit on asennettu useiden vuosikymmenten aikana, kellään ei välttämättä ole tarkkaa tietoa, mitkä niistä ovat edelleen käytössä.

Työmailla kaapelit näyttäytyvät maaleikkauksista pilkottavina kaapelinippuina. Ne ovat paljastuneet urakan aikana välillä hallitusti, välillä yllätyksenä. Vesilaitoksen läheisyyden vuoksi väärän kaapelinnipun katkaiseminen voisi vaarantaa vesihuollon toimintoja. Laitesiirtojen työnjohtaja Veikka ­Eskola sanoo, että sähkönjakelun ja tietoliikenteen katkeamiset estetään tiiviillä yhteistyöllä kaapelien omistajien kanssa. Se vaatii kuitenkin aikaa.

– Kaikki laiteomistajat eivät ole kartalla siitä, missä kaapeleita tarkalleen ottaen menee ja mitkä niistä ovat edelleen käytössä. Niiden historiaa on jäljitetty arkistoista kaivettuja fakseja myöten. Osa laitteista on selvästi vanhempia kuin itse olen, Eskola naurahtaa.

Urakka etenee aikataulussaan, sillä ylimääräisiin selvityksiin osattiin varautua.

Siltatyömaat johtavat moottoritien nopeuden rajoittamiseen jopa kolmeenkymmeneen kilometriin tunnissa, kun Hintantien ylittävää siltaa korjataan aivan Oulujoen rannassa ja muistokuusen vieressä.

– Tienkäyttäjille tällainen työmaa on vähän sama kuin kerrostalon putkiremontti. Haittaahan se siinä jonkin aikaa, mutta lopulta on mukavaa, kun kaikki toimii, Eskola toteaa.

Destia

Luonto huomioidaan entistä paremmin

Toimiva Suomi  · Julkaistu 03.10.2017

Maankäytön suunnittelussa luontoarvot otetaan entistä vahvemmin huomioon, koska huoli luonnon elintilan kapenemisesta korostuu erityisesti tiheästi asutetuilla alueilla. Infra-alan ammattilaisille biodiversiteetin huomioiminen on osa yritysvastuuta ja myös kilpailuetu. Biodiversiteettikysymysten ratkominen vaatii suunnittelutyötä ja osaamista sekä tietoa asioista.

Infra- ja rakennusala haluavat edistää luonnon monimuotoisuuden säilymistä. Biodiversiteetin vähentyminen on ilmastonmuutoksen kaltainen uhka. Destian laatupäällikkö Kari Kotilainen toteaa, että Destia huomioi toiminnassaan luontoarvot ja toimii kestävän kehityksen mukaisesti. Kun aiemmin ympäristöasioissa keskityttiin pääasiassa päästöjen raportointiin ja ympäristövaikutusten seurantaan, kiinnittyy nyt huomio jopa yksittäisten kasvi- ja eläinlajien elinympäristöjen turvaamiseen.

Kiviainestuotannon yhteydessä syntyy kallioseinämiä, jotka sopivat monien lintulajien pesäpaikoiksi. Esimerkiksi korpit, huuhkajat ja haukat viihtyvät jyrkänteillä ja kallion kielekkeillä, joiden läheisyydessä on myös avaraa metsästysmaata. Mikkelin Kukka-ahossa, Kuhmon Vattuvaarassa ja Jämsän Haukkavuoressa on tavoitteena jättää osa kalliolouhoksen seinämistä jyrkänteeksi. Kallion suorien seinämien tai portaiden pinnat muodostavat lisäksi erityisen kasvupaikan lajistolle, joka ei menesty muunlaisessa ympäristössä.

Harjumetsien paahderinteet on Suomen ympäristökeskuksen tutkimushankkeissa arvioitu uhanalaisiksi luontotyypeiksi. Niissä elää omaleimaisia ja erikoistuneita eliöyhteisöjä, joita ei tavata muualla. Luontaisten paahdeympäristöjen säilyttämisen ohella myös ihmisen luomilla avoimilla paisteisilla ympäristöillä, kuten tienpientareilla tai maa-ainesottoalueilla, on kasvien ja eläinten kannalta merkitystä. Ottoalueen avoin sorapinta on hyvä kasvupaikka paahdelajistoille. Destian soranottoalueilla esiintyviä paahdelajeja ovat esimerkiksi Tohmajärven Hasossa kasvava idänkeulankärki, Pälkäneen Kantokylässä esiintyvä keltamaite ja Enon Päresärkällä viihtyvä kissankäpälä. Maa-aineksen oton jälkeen paahdeympäristö säilytetään eikä pintamaata levitetä tai metsitetä.

Destia ottaa huomioon elävän luonnon moni­muotoisuuden eli biodiversiteetin erityisesti maa-ainesalueiden jälkihoidossa.


Väylähankkeissa huomioidaan liito-oravien elinolot ja huolehditaan, että niille jää riittävästi hyppypuita. Väylien yhteyteen rakennetaan vihersiltoja ja alikulkuja hirvien ja muiden eläinten kulkupaikoiksi.

Destian kiviainesyksikön ympäristöpäällikön Maarit Salonojan mukaan kiviainestoiminnassa voidaan auttaa eläimiä ja kasveja säilyttämään elinolosuhteensa ja myös parantamaan niitä. Maisemointien viranomaisvelvoitteet kaipaisivat osin uudistamista, sillä nykyinen luiskaamis- ja metsityskäytäntö ei ole monimuotoisuudelle aina paras vaihtoehto. Myös pystysuorat kallioseinämät tai pintaamattomat sorarinteet voivat tarjota elinympäristön usealle kasvi- ja eläinlajille. Vaihtelevat kasvuolosuhteet takaavat hyvät olot mahdollisimman monelle lajille.

Törmäpääskyn pesäkoloja rinteessä Lavaksenharjun sora-alueella Siikaisissa.

Pienistä asioista muodostuu kokonaisuus, joilla on suuri merkitys. Nauvon sillanrakennushankkeessa sukeltajat keräsivät ja siirsivät uhanalaiset sinisimpukat toisaalle turvatakseen niiden elinolot. Joroisten Helakiven kallioalueella törmäpääskyt ovat tehneet pesänsä hienojakoisen kalliomurskeen eli niin sanotun kivituhkan kasaan. Pesiville törmäpääskyille annetaan pesimärauha ja pesäpaikat on säilytetty. Törmäpääskyille on mahdollista tehdä ottoalueen läheisyyteen myös uusioympäristöjä eli hiekkapenkkoja, joihin ne voivat tehdä pesänsä. Hienoainespitoiset, pesintään sopivat hiekkatörmät voidaan jättää luiskaamatta. Törmäpääsky pesii koko Suomen alueella, mutta sen kanta on todettu vaarantuneeksi Suomen lintujen uhanalaisarvioinnissa.

artikkelibanneri Vieraslajien hävittäminen on myös keino ylläpitää luonnon monimuotoisuutta. Ihmisen tahattomasti tai tahallisesti siirtämä vieraslaji valtaa elintilaa ekosysteemissä ja uhkaa alkuperäisten lajien olemassaoloa. Destian tienhoidon alueurakoihin kuuluu osana vieraslajien torjuntaa, jolloin esimerkiksi ihmiselle vaaralliset jättiputket raivataan pois. Myös lupiini- ja kurtturuusukasvustoja on hävitetty, jotta alkuperäisille lajeille jää tilaa kasvaa.

Destia sai marraskuussa 2016 tunnustuksen Euroopan kiviainesjärjestön UEPG:n Kestävän kehityksen kilpailussa Brysselissä. Se annettiin Destian tekemästä työstä kalliosinisiiven korvaavan elinympäristön luomisessa Ristenin kallioalueella Lohjalla. Kalliosinisiipi on rauhoitettu päiväperhonen, joka on harvinaisuutensa vuoksi luokiteltu vaarantuneeksi lajiksi. Se tarvitsee ravinnokseen maksaruohoa. Ristenin louhittavalla alueella kasvaneet maksaruohot siirtoistutettiin toisaalle samalle kallioalueelle.

Luonnon monimuotoisuuden huomioinen syntyy pienistä asioista, joilla on suuri merkitys. Nauvon sillanrakennushankkeessa sukeltajat keräsivät ja siirsivät uhanalaiset sinisimpukat toisaalle turvatakseen niiden elinolot. Joroisten Helakiven kallioalueella törmäpääskyt ovat tehneet pesänsä hienojakoisen kalliomurskeen eli niin sanotun kivituhkan kasaan. Pesiville törmäpääskyille annetaan pesimärauha ja pesäpaikat on säilytetty. Törmäpääskyille on mahdollista tehdä ottoalueen läheisyyteen myös uusioympäristöjä eli hiekkapenkkoja, joihin ne voivat tehdä pesänsä. Hienoainespitoiset, pesintään sopivat hiekkatörmät voidaan jättää luiskaamatta.
Väylähankkeissa huomioidaan liito-oravien elinolot ja huolehditaan, että niille jää riittävästi hyppypuita. Väylien yhteyteen rakennetaan vihersiltoja ja alikulkuja hirvien ja muiden eläinten kulkupaikoiksi.

Destia

Lataa lisää juttuja

TILAA VIA-SIDOSRYHMÄLEHTEMME

Voit tilata alla olevalla lomakkeella Destian Via-sidosryhmälehden, ilmoittaa osoitteenmuutoksesta tai perua aiemmin tehdyn tilauksen.

Pakolliset kentät on merkitty tähdellä.